Pussirotan pikajuoksu

Bussikuskien ajotaidosta on kiistelty jo jonkin aikaa. Niin julkisesti, kuin omien pienien piiriemme sisäpuolellakin.
Aikomukseni on nyt kantaa korteni kekoon, julkisesti.
Kova oli yritykseni lähteä Alkon kautta kuntosalille eräänä oikein loskaisena ja aurinkoisena iltapäivänä tässä taannoin, tosin myöhästyin aikataulustani reilulla tunnilla, kiitos tkl:n.
Ja Alkon kautta ihan vain työnhaun merkeissä, tällä haavaa.
Meikäläinen ei enää aivan keskustan kännikalojen ja riekkuvien teinilaumojen parissa asustele, joten kuljen bussilla, bussipysäkillehän on hyvä mennä ajoissa, varsinkin kun vuoroja menee 30min välein. Siis jos menee.
Noh, odottelin pysäkillä ja totesin, että bussi oli 8min myöhässä. Puolen tunnin päästä ihmettelin edelleen, että missä se kuppaa. 35min myöhässä se viimein tuli sitten, mutta sen sijaan, että kuski olisi jatkanut matkaansa ja yrittänyt kuroa aikatauluaan kiinni, päätti hän jäädä pysäkille viellä hetkeksi vartoomaan, josko sieltä nyt joku viellä kyytiin tulisi.
Tällä välin saman linjan seuraava vuoro meni ohi.
Kuski lähti matkaan. Pitkälle ei tosin päästy, kun nerokas kuljettaja päätti jäädä keskustan tuntumaan ruuhkapysäkille parkkiin. Sammutti oikein auton moottorinkin siihen. Torvet soi. Hermot meni. Kuski kävi kusella.
Pääni alkoi sauhuta, eih, se olikin bussi, joka sauhusi moottoria käynnistettäessä.
Vuoro oli vain 43min aikataulustaan jäljessä ja myöhäisempi vuoro oli varmaan jo päätepysäkillään 15km päässä.
Sitten tämä toistaitoinen pussirotta rysäytti linja-auton liikkeelle kunnon rytinällä, ja ajoi päin punaisia.
Ihan hyvä, että se punainen pikkuauto ehti vetää liinat kiinni, olisi tullut tkl:n sininen unelma repsikan paikalle ihmettelemään, jos ei olisi ehtinyt.
Kuski jätti seuraavan pysäkin väliin, eikä matkustajat päässeet ulos.
Jäin seuraavalla pois. Ihan vain oman turvallisuuteni takia.

Mitä opimme tästä? Emme sitten niin yhtään mitään uutta.