Käväisin tuossa viikko-pari sitten hammasleikkauksessa. Rukkasivat tuota oikeaa puolta sekä ylhäältä, että alhaalta.
Rutina kävi ja veret lensi seinälle, tikkejäkin meikätyttö sai yli oman tarpeen, tuolla ne langanpäät nyt kutittelevat kieltä erittäin epämiellyttävästi.
Oli siinä taas ihmisillä katsomista kun painelin pitkin kyliä verta syljeskellen, poski turvonneena ja mustelmilla. Jos joku olisi kysynyt, olisin varmaan ilmoittanut, että tuli hampaaseen reikä ja rahapulassa kävin remonttireiskalla operoitavana. Itsellä kun ei ole poraa.
Apteekkiin mennessäni apteekkari soittaa pirautti varmistussoiton sairaalaan, että onko tätä lääkettä nyt määrätty ihan oikein. Oli sitä. Ehkäpä kyseinen täti katsoi kieroon runneltua olemustani ja sönköttävää puhettani, sekä suusta puhuessa roiskuvaa verta.
Kyllähän se kipu sitten parin päivän päästä helpotti, mutta tuli siinä muutamat kipulääkkeet ja opiaatit kiskottua.
Ensimmäisenä yönä kun kompuroin pillerien voimalla vessaan, matto yritti estää aikeeni. Se perhana jotensakin sai melkein kampitettua tokkuraisen punapään siihen eteisen lattialle. Selvisin hengissä.
Aamulla kostin matolle. Se on nyt edelleen rullattunaeteisen nurkassa. Meikäläiselle ei vittuilla.
Ensi kuun puolessa välissä on sitten operaatio nro2 luvassa. Onneksi noita taikapillereitä jäi yli sitä varten. Taidan tosin pyytää silti lisää, on kiva kun on lääkekaapissa valikoimaa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti