lauantai 8. syyskuuta 2012

Kakkamatka Bulgariaan: What the fuck..? (part.2)

Hiukset pystyssä. Persus naarmuilla. Hame repaleilla. Hei kaverit, mulla on nyt vähän paha olo, missä me oltiin..?
Valhallassa kuulemma. Ja rymyttiin pitkin puskia takaisin hotellille. Okay..

Nyt ei tämä kopla jää makaamaan, sillä on liian paljon nähtävää ja koettavaa, eli ei muuta kun kylille! Tämä päivä menee ahkerasti shoppaillessa ja kaikkea epämääräistä syötävää maistellessa. Tulipahan todettua, että grillattu kieli on ihan aidosti hyvää. Seriously. I`m loving it!
Poppoomme palasi hotellille tasan vasta siinä kohtaa kun jalat olivat tunnottomat. Ja erään piti päästä paskalle.
Hyi helvata sitä varpaanvälin lemua siellä puolikkaan tähden homemajassamme. Siihen kun sekoitetaan se paskankäry niin aromit alkaa lähennellä sellaista cocktailia, että on kovempikin leidi sormet kurkussa alta aikayksikön.
Yökkäillen vaihtui vessavuorot. Yritä nyt pestä hampaita siinä sitten.
Paskatauko oli ohi. Vatsassa oli kumman tyhjä olo yhdellä jos toisellakin, ja hikiset vaatteetkin oli heivattu matkalaukun pohjalle. Joten ei muuta kun Vamos! Rytkyt niskaan, korot jalkaan ja tukka putkella kohti rantabulevardia.
Matkamme pysäyttää varsin verevä nelikymppinen taiteilija, joka väenväkisin tahtoo leikellä ihmisiä paperille.
Melkoisella pyörityksellä ja hätäisellä tahdilla hän saa kuin saakin muotokuvansa tehtyä, vaikka malli tätä vastustikin alusta asti.
Sitten on vuoro mahdottoman molotuksen ja rahojen penäämisen. Selitä siinä nyt sitten, ettet ole pyytänyt tekemään mitään saakelin muotokuvaa, joka maksaa aivan liikaa paperilippuseksi.
Jostain kumman syystä tämän uhmakkaan taiteilijan on purettava kaikki turisteja kohtaan tuntemansa viha juuri meikäläiseen, vaikken liittynyt asiaan millään tavalla. `You know nothing about art! You keep living your shitty life you whore, you deserve it!` Wau. Siis tätähän tänne tultiin hakemaankin! Ja minähän tässä taas olinkin se pääpiru.
I love you too! Tässä kohtaa kerron taiteilijalle näkemykseni hänen ammattitaidostaan ja asiakaspalvelutaidoistaan.
Matkamme jatkuu muiden turistien ja paikallisten jäädessä hämmästelemään kiukkuisen äijän puheripulia. Kovasti oli opetellut englantia tämä mies. Onhan se hyvä, että voi hurmata ulkomaalaistytöt puhetaidoillaan.
Seuraavaksi kietaisemme huuleemme ehkä elämämme suurimmat Long Island Ice-teat ja pompimme kumipallon lailla Coyote Uglyyn. Kyllä, juuri siihen Coyote Uglyyn, jossa naisten täytyy tanssia tiskillä.
Macarenan pauhatessa painelemme korkeaakin korkeammalle baaritiskille ja näytämme turisteille mistä suomineidot on tehty! Kamerat vilkkuvat, hatut lentelevät ja ihmisiä valuu kadulta sisälle.
Sisäänheittäjä mitä luultavimmin kailottaa kadulla että `come in, you must see these crazy finnish girls!`
Tai sitten se huuteli jotain muuta, mutta ainakin se toimi.
Mistähän se baarimikko mahtoi löytää paineilmapuhaltimen, jolla hän päätti puhaltaa hameeni korviin asti liehumaan..?
Ladies and gents, you may call me Marilyn Monroe!
Meidän numeromme on onneksi videolla, sillä naisvaljakkomme ei sitä kovin hyvin muista edelleenkään.
Poistuessamme tiskiltä saamme matkaamme kermakakun, PatPatin syntymäpäivän kunniaksi.
Sitä kakkua onkin kiva sotkea ihan joka paikkaan, eikä kermamössökuorrutukselta säästy yksikään elävä sielu tässä pöydässä. Melko makiaa oli. Mutta varsin maukasta!
Jatkakaamme matkaa. Ei sillä, etteikö tässä olisi jo ollut tarpeeksi yhdelle illalle.
Raha-automaattia lähestyessämme tapaamme Mr. Fuckface- nimisen baarihemmon, joka ystävällisesti lupaa meille luvan tanssia myös hänen baaritiskillään. Pakkohan se on käydä katsastamassa. Se tiski.
Tämä baari kaikuu autiouttaan. Mutta ei kauaa. Luultavasti alta 20minuutin sisälle alkaa valua kiinnostunuttta väkeä ihmettelemään, että mikä ihmeen show täällä on menossa.
Täällä ruiskutetaan kermavaahtoa baaritiskiltä asiakkaiden drinkkeihin, kasvoille, ja vähän syliinkin.
Yllättävää kyllä, yksikään neito ei tiskiltä pudonnyt koko iltana.
Seuraavana aamuna kuulen suudelleeni syntymäpäiväsankarin miestä ihan vaan huvin vuoksi, syntymäpäiväsankarin kikattaessa vieressä ja sulhon mennessä täysin sanattomaksi kokemastaan. Mr. Jones, et ole ensimmäinen.
Valitettavan usein osoitan kiintymystäni ihmisiin pussaamalla. Tapansa kullakin.
-getting wasted, since day one-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti