Kakkaa suuhun. Vol.2..?

Tästä alkaa tarina neljästä nuorukaisesta, jotka tätä nykyä myös Kakkakoplana tunnetaan.
Tätä voisi kutsua myös myös nimellä; Kakkaa suuhun vol.2, mutta jätetään se tekemättä kuitenkin.
Eletään lauantaipäivää, nelikkomme (Patricia, Mr. Jones, Jordan, sekä minä itse), istuksimme autossa.
Matka on lyhyt, mutta täynnänsä vaaroja.
Lyhyt on myös pinna loppumatkasta, mutta helvetillisestä ruuhkasta huolimatta ehdimme suhauttamaan auton parkkiin ja runttaamaan itsemme sinne halvatun sillipurkkiin. Taas.
(Olisi pitänyt arvata, ettei reissu voi kovin loisteliaasti päättyä, kun se alkoikin näin)

Pienenpieniä alkupaloja nautittuamme, raivon partaalla itseämme puunattuamme, ja vähän kirottuammekin, poppoo suuntaa kohti humppaa. Meikäläinen tarjoaa ensimmäisen kierroksen. Tosin baarimikolla on vaikeuksia uskoa, ettei mulla mitään ongelmaa ole.
Kun se sitten lopulta työtää sen 50e maksaneen prikallisen viinaa eteeni, kysyy hän muulta joukkueelta, että saako heillekin olla jotakin??
`Niin hei, otatteko tekin jotain....?`
Kamera on kainalossa ja laulaa ahkeraan. Liian ahkeraan.
Kreisibailaus jatkuu yöhuvipuiston puolella aamun pikkutunneille.
Meikäläinen saa nyrkistä ja Patrician mekko käväissee korvien tasolla. Puhumattakaan omastani.
Taskumatti valahtaa paitani sisään ja sitä sitten kalastellaan joukolla sieltä pois.
Tuntematon yrittää lääppiä ja kysyy saako tulla kotiin kanssani. Noup.
Horjahdellen seikkailemme hissiä kohti.
Tässä kohtaa todettakoon, että teinejähän tässä ollaan, ainakin Nti Jonna Geagean mielestä, tai sitten rouvalla on yleensäkin tapana haukkua täysin tuntemattomia ihmisiä, joihin törmää hississä. Ah!
Sinappia suuhun ja suu suppuun!!
Hytissä odottaa perinteisesti läjä lenkkiä, sekä turku senap. Lenkit katoaa nopeasti, sinapit sen sijaan leviävät reisille. Ja seinille, sekä poikien päähän. Armottoman naurunremakan säestyksellä onkin pakko mennä pesemään ihanan polttelevat sinapit pois silmistä.
Suihkuun siis--> Pojat kun yllyttävät, menemme me tytöt yhdessä siistiytymään, eikä aikaakaan kun suihkusta alkaakin valumaan kiehuvaa vettä. Huudon ja kiroamisen säestyksellä poltamme nahkamme, revimme suihkuverhon kiinnikkeineen katosta niskaamme, ja rojahdamme rytinällä lattialle.
Se on tietty varmaan ihan normaalia, ettei se suihkuverho kestä kovaa roikkumista, se kun ei sentäs mikään liaani ole.
Hurjalla äläkällä infoon. Vartijat kutsutaan ihmettelemään tapausta ja päädymme sairastuvalle 6.30 aamulla.
On se palovammavoide poikaa!
3,5 tunnin unet. Sitten onkin vähän paha olo. Joku käy oksentamassa, toinen ripuloimassa.
Kolmas tipahtaa hissin lattialle tupakkareissun päätteeksi. Heikottaa.
Selaamme kameran läpi. Ei olisi pitänyt.